sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Blogin loppuunkirjoitus hieman viivästyi

Viimeiset viikot

Toinen viikkoni alkoi kurkunpääntulehduksella ja kuumeella joten aika kului lähinnä omassa huoneessa. Tulipahan testattua sairaanhoitokortti ja espanjalainen terveydenhuolto. Onneksi huonetta lämmitti ostamani sähköpatteri sillä asunnossa olevat eivät toimineet 💩
Yhteinen keittiö
Viihtyisä huoneeni
Aamukahvinäkymät



---
Vuoroni alkoivat aina kello 16, jolloin yhtä työntekijää lukuunottamatta muut lähtivät neljän tunnin tauolle. Tämä tuotti hieman hankaluuksia jäädessäni kaksistaan työntekijän kanssa joka ei osaa englantia. Hoidin yksin pizzerian puolta kun toinen työntekijä hoiti lämmintä puolta. Ensimmäisen neljän tunnin aikana pizzan pyörittämisen ohella valmistin taikinaa seuraaville päiville ja pilkoin täytteitä. Työntekijöiden palatessa kahdeksalta seuraavat neljä tuntia kuluivat yleensä siivotessa kylmiöitä ja tiloja sillä tämä ei ollut vakityöntekijöille mieleistä hommaa.
Työpäivät eivät hirveästi eronneet toisistaan joka mahdollisti nopean oppimisen.
Taikinapallot kaulittiin ja jauhotettiin valmiiksi käyttöä varten
Englanninkielinen menu tukena tilauksia varten

 -------
Suosittelen vaihtoa Espanjassa kaikille joilla on kieli hallussa ja varmaa tietoa harjoittelupaikasta. Sevilla on kaunis kaupunki ja vierailun arvoinen, ainakin lomamatkan merkeissä. Mitään uutta en hirveästi oppinut mutta kokemuksena tämä reissu oli unohtumaton.
Pop up storesta churroja

Viimeisellä viikolla kadut koristeltiin jouluvaloilla
Joulufiilistä

perjantai 16. joulukuuta 2016

Ida: Reissun jälkeen

Kotiin saavuttua teki mieli nukkua viikon putkeen.. Toivoin ettei mitään pöpöä tullut saatua ennen lähtöä. Melkein 30 asteen lämpömuutos ja tutut maisemat tuntuivat hassulta ja oli vaikeata napata ulos mentäessä talvitakki käteen. Tuntui kuitenkin hyvältä olla taas kotona vaikka ei meinannut uni tulla kun oli niin hiljaista. Ihan hyvät fiilikset jäi työharjoittelusta ja päällimmäisenä ajatus siitä että Sevillaan on pakko päästä vielä uudestaan. Harkinnassa on myös espanjan kielen opiskelun jatkaminen jossain vaiheessa. 





Monet ovat kysyneet tekisinkö reissun uudestaan ja tietenkin tekisin. Niin hyvässä ja pahassa reissu antoi paljon ja ulkomaille työssäoppimaan tai opiskelemaan lähtö on kiehtonut aina. Huonoja hetkiä ja fiiliksiä oli välillä, mutta onhan niitä muutenkin kotona. Jos vähääkään kiinnostaa ulkomaille lähtö niin kannattaa aina seurata sitä halua. Viisi viikkoa muutenkin tuntuu todella lyhyeltä ajalta näin jälkeenpäin ja sitä se onkin. Tulevaisuudessa kiinnostaisi ehkä hieman pidemmäksikin aikaa lähteä jonnekkin..

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Ida: Viimeinen viikko ja lähtötunnelmat

Viimeisellä viikolla olikin vain tiistain vapaapäivä ja onneksi muutaman viikon sateet jo jatkoivat matkaansa muualle. Vikalla viikolla olikin lämpimimmät ilmat siihen mennessä, mutta vieläkään ei ollut auringonottokeli mitä oltiin odotettu jo ennen reissulle lähtöä. Vikan kokonaisen vapaapäivän halusin yllättäen viettää kokonaan ulkona ja sain taas seuraa eräästä huonekaverista ja hänen tyttärestään, joka opiskelee Sevillan yliopistossa tämän syksyn. Naiset olivat kotoisin Californiasta, Long Beachilta ja juttua riitti taas melkein koko päiväksi! Ihan huippua on ollut tavata hostellissa ihmisiä joiden kanssa juttu kulkee kuin olisi tunnettu aina. Juteltiin muunmuassa siitä millaista Sevillassa on ollut asua ja elää. Sevillan suurkaupunkiin verrattuna Turku tuntuukin ihan pikkukaupungilta ja jään kaipaamaan sitä ihmisvilinää mitä heti hostellilta ulos astuessa on. Ennakkoon jo ajattelin että täällä ihmiset on enemmän ulospäinsuuntautuneita ja näinhän se on. Muutenkin ihmisten olemus on lämpimämpi mitä Suomessa. Tämäkin on yksi asia mitä jään kaipaamaan, paitsi sitä yleistä peräänhuutelua jätkiltä kadulla. Nuorin taisi olla tuskin kymmentäkään! Yleisesti kuitenkin täällä on tuntunut todella turvalliselta kulkea yksinkin.




Vaikka Sevilla on aivan huikea kaupunki niin silti odotin kotiinpaluuta. Ehkäpä nurkan takana olevalla joululla oli jotain tekemistä asian kanssa?? Sevillassakin näkyi joulun tulo jo marraskuussa, mutta joulumarkkinakojut täynnä kristinuskoon liittyviä miniatyyritavaroita ja jatkuvasti huoneen ikkunasta kantautuvat espanjankieliset joululaulut eivät saaneet samanlaista joulufiilistä mitä aina kotona tulee. Viimeisellä viikolla oli myös muutama pyhäpäivä: Perustuslainpäivä (Día de la Constitutión) ja Neitsyt Marian perisynnitön sikiäminen (Inmaculada Concepción) eli selvästi sanottuna pyhäpäivä yhdeksän kuukautta ennen Neitsyt Marian syntymäpäivää. Nämä kansalliset vapaapäivät saivatkin koko kaupungin liikkeelle koko viikoksi ja siihen mennessä en ollut nähnyt Sevillan kaduilla niin paljon ihmisiä. Pidän ihmisvilinästä, mutta muutaman päivän jälkeen alkoi hieman jo häiritsemään se kun ei eteenpäin päässyt jollei halunnut kiertää pikkukujia. Töissä ihmismäärän myös huomasi, sillä ihmisiä virtasi varsinkin iltapäivästä eteenpäin sisään tuplasti, ellei triplasti aikaisempaan verrattuna. Siinä vaiheessa tajusin kuinka hyödyttömältä tuntui olla töissä kun ei osannut kieltä kunnolla. Pääasiassa yritin pysyä poissa muiden työntekijöiden tieltä ja hoitaa parhaani mukaan juomatilauksia tai blokkausta. Muiden puheista tulikin ilmi että tälläistä täällä onkin normaalisti low seasonin ulkopuolella.




Vuoron aikana sain syödä töissä ja koitin melkein kaikkea mitä listalla oli. Kuvassa lemppari "Pan Mechada": leivän päälle oliiviöljyä, kinkkua, vuohenjuustoa hilloa ja hetki leipäuunissa. Aika simppeli, mutta niiin hyvää. Täällä syödyt vuohenjuustot ovat maistuneet paljon miedommilta kuin Suomessa maistetut ja sitä täytyy vielä jostain löytää, Täälläpäin yleensä aterian yhteyteen liitetään myös kourallinen sipsejä, jota ei Suomessa kohtaa useasti ja hyvä niin. Kitalaki kiittää Suomeen palatessa.



Näitä maisemia huoneen ikkunasta tuleekin kova ikävä. Suomessa ikkunasta näkyy vain teboilin kylmäasema ja muutama tylsä betonikerrostalo.





Vikana iltana ennen kotiinlähtöä nähtiin vähän lisää jouluvaloja joita oli joka puolella. Suomessa tyypillisesti joka kaupunkeihin pystytetään joulukuuset, mutta tänne pystytetty joulukuusi kirjaimellisesti rakennettiin metallista ja ledvaloista. Käytiin myös syömässä erään huonekaverin kehumassa ravintolassa, mikä osoittautuikin hieman samanlaiseksi paikaksi kuin opetusravintola Taito omassa koulussamme Turussa! Tarjoilijoina toimi muutama tarjoilijaopiskelija ja oltiin niin aikasin liikkeellä päivälliselle (Klo 20) että oltiin ainoat koko ravintolassa. Palvelu oli todella hyvää vaikka nähtiin että toista tarjoilijaa hermostutti englanninkielen käyttö. Jälkiruokien kohdalla saatettiin aiheuttaa hämmennystä kun itse emme huomanneet että he olivat tarjoilleet jälkiruokamme päittäin, mutta hyvin maistui.




Lauantaina ei kauaa nokka tuhissut pakatessa. Kuukauden ajan koko omaisuus sullottuna yhteen lukkokaappiin oli helppoa siirtää melkein saman kokoiseen matkalaukkuun. Hyvästelin kaikki hostellin työntekijät ja loput baarityöntekijät joita paikalla oli ja muutama ihmettelikin lähtöä sillä olivat luulleet että olisin vielä kolme kuukautta (!!). Tyypillisen espanjalaisen aamupalan eli maitokahvin ja sämpylän jälkeen suunnattiin taksilla lentokentälle. Tällä kertaa oltiin viisaita oppineita ja kysyttiin ennen autoon nousua paljon reissu maksaa. Tulomatkalla maksettiin kymppi ylimääräistä tyhmyyttämme sillä ei edes yritetty kommunikoida paikallisen taksikuskin kanssa. Lähtöselvitys, välilasku ja lennot menivät niin hyvin kuin toivoinkin vaikkei lentopelosta vieläkään ole päästy. Ehkä ens kerralla!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Ida: Neljä viikkoa takana

Neljä viikkoa takana ja enää yksi vajaa edessä!! Päivät on toisaalta mennyt ihan supernopeeta töiden takia sillä yleensä töiden jälkeen en ole jaksanut lähteä kauhean kauas hostellista ja illat on mennyt jalkoja ja mieltä lepuutellessa...

Nyt ajattelin kuitenkin kertoa enemmän paikasta, jossa olen. Suoritan siis työssäoppimisen Sevillan keskustassa sijaitsevan TOC Hostellin tapasbaarissa. Majoitun myös samaisessa hostellissa jaetussa "girls only" -huoneessa. Työpäivät ovat keskiviikosta sunnuntaihin joko 8h tai kahden vuoron pätkissä alkaen klo 10-15 ja 20-23 tai 17-20. Tätä muutaman tunnin väliä ehdin ihmettelemään monesti ennen kuin joku sanoi että se väli on tarkoitettu syömiseen ja perheen kanssa olemiseen. Joku voi nyt minua avartaa hieman ja kertoa onko tälläistä Suomessa? Aika hankalalta se kuulostaa jos miettii työmatkoja tai ylipäätään sitä että tuntuu siltä kuin olisi koko päivän vain töissä.



Töissä olen saanut tehdä tai ainakin kokeilla kaikkea, paitsi annosten kokoamista poislukien jälkiruoat. Pääasiassa kuitenkin olen ottanut tilauksia pöydästä ja tiskiltä, tehnyt erikoiskahveja ja kaatanut juomia, täyttänyt varastoja, toiminut kassalla ja bongannut, blokannut ja yleisesti siistinyt paikkoja ja tietysti tiskannut. Muutamia kertoja olen myös ollut mukana sulkemassa baaria. Yleensä hoidan englanninkielisten asiakkaiden pöydät, mutta joskus myös espanjankielisten. Sehän on yleinen olettamus että espanjalaiset ovat kovaäänistä kansaa ja totta se onkin, mutta tiskillä heitä palvellessa ei uskoisi. Hyyyvin monet supisevat tilauksensa omaan leukaansa ja kolmannen "Que? Perdon?" kysymyksen jälkeen ja puoliksi tiskilla maaten asiakasta kohden he saavat suunsa auki kunnolla. Ekalla viikolla ajattelin että ongelma oli vain omissa korvissa ja ymmärryksessä, mutta ei. Itseluottamus ja rohkeus on kyllä kasvanut tällä reissulla sillä kyllä niitä asiakkaita tulee silti palvella tai ainakin yrittää. Hauskimmat kokemukset on tullut silloin kun olen kahdestaan paikan kokin kanssa (ei puhu sanaakaan englantia) ketä ei suostu hoitamaan asiakaspalvelua muuten kuin tiskiltä. Kun on eteen osunut täysin espanjankielinen perhe ja vastaan on tullut jotain mitä en ymmärrä niin kokki heittää avustuksia huutaen tiskin takaa ja sillä sitten yritän hoitaa tilanteen.
Neljännellä viikolla eli viime viikolla vastaan tuli myös ensimmäinen suomalainen porukka ja ilmoitin heti että minä hoidan tämän! Neljä viikkoa kun on käyttänyt töissä pelkästään englantia ja espanjaa niin osoittautuikin todella vaikeaksi löytää oikeat sanat palvella heitä omalla äidinkielellä! Hullua.



Viime viikolla muut työntekijät leikkelivät kinkkuja fileointiveitsellä ja sain hieman kokeilla. Se osoittautuikin todella vaikeaksi ja työkaveri totesikin että minun pitäisi ostaa oma huonompi kinkku ja harjoitella sillä ekaksi eikä tällä parhaalla serranokinkulla. Nyökyttelin takaisin että juu heti tänään käyn hakemassa.



Suomeen verrattuna meininki onkin täällä hieman erilaista, mitä osasinkin odottaa. Suomessa ollaan niin tarkkoja hygieniasta, säädöksistä ja alkoholilaista että teki välillä pahaa jopa katsoa kun toinen työntekijä teki rommikolaa ja kaatoi rommia vapaalla kaadolla melkein puoleen lasiin. Muille kun on selittänyt Suomen alkoholilaista niin olen saanut vastaukseksi naurua ja lukemattomia kysymyksiä että viihdynkö Suomessa ja olenko onnellinen (:DD). Täytyy kuitenkin sanoa että täällä olen tajunnut miten hyvä maa Suomi toisaalta onkaan.

Tässä tälläinen nopea tekstioksennus maanantain kunniaksi ennen töitä. Vielä on edessä tämä kuudes työpäivä putkeen, huominen vapaapäivä ja viimeinen kolmen päivän työrutistus ennen kotiinpaluuta, can't wait. Adios!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Ida: Sevillaa kahdessa päivässä

Viikko alkoikin muutamalla vapaapäivällä, jotka todellakin tulivat tarpeeseen! Olin sunnuntaina illalla niin väsynyt, että hieman otti aivoon täysinäinen jaettu hostellihuone. Seuraavien päivien suunnitelmat eivät olleet täysin selvät enkä jaksanut niitä ajatellakkaan siinä tilanteessa, mutta yllättävän pian ne selvisivät.. Jaettuun hostellihuoneeseeni oli tullut eräs Kanadasta kotoisin oleva nainen, joka alkoi saman tien jutella minulle kuin olisimme tunteneet aina ja keskustelu syveni hyvin nopeasti. Pian siihen liittyi myös toinen nainen kotoisin New Jerseystä ja pian olimmekin jo suunnittelemassa mitä tekisimme yhdessä seuraavana päivänä. Molemmat olivat yksin liikenteessä ja tyypillisesti yöpyivät yhdessä kaupungissa vain muutaman yön, joten molemmat heistä halusivat näkeä ja kokea kaiken oleellisen Sevillassa kahdessa päivässä ja minä tottakai lyöttäydyin mukaan.

1. Maanantaina aamupäivällä matkaseurani lähtivät kävelykierrokselle, jossa olin jo ekalla viikolla, joten lähdin itsekseni tsekkaamaan maailman suurimman katolisen katedraalin Catedral de Santa María de la Sede:n eli Sevillan Katedraalin. Ulkoa katedraali näyttää järkyttävän isolta eikä se jätä kylmäksi sisäpuoleltakaan. Sisällä vierähti helposti yli kaksi tuntia, sillä kiersin kaikki alttarit ja erilliset huoneet ja otin liikaa kuvia.



Katedraali vihittiin yhdeksi UNESCO:n maailmanperintökohteista 1987







Katedraalissa on myös Christopher Columbuksen hautapaikka





Katedraalin yhteydessä on myös kellotorni Giralda (105m), jossa pääsi katselemaan kaupungin ylle







Door of conception

Patio de los Naranjos




Katedraalin jälkeen tapasin huonekaverini hostellissa ja lähdimme etsimään maailman suurinta puurakennusta, Metropol Parasol:ia. Se koostuu kuudesta päivänvarjon muotoisesta osasta ja on suosittu näköalapaikka. Suomalaisnäkökulmasta se onkin mielenkiintoinen, sillä sen rakennukseen on käytetty suomalaista puuta. Pääsylipulla joka kustansi huimat kolme euroa sai myös ilmaisen drinkin ja päätimme odottaa siihen asti että voimme nauttia siellä auringonlaskusta, joka täällä tulee jo kuuden maissa. Näkymät olivat upeat ja kaupunkia riitti silmänkantamattomiin.






(Luvat on kuvan lisäämiseen!)

Auringonlaskun jälkeen käytiin muutamissa kaupoissa ja metsästettiin ruokapaikkaa Tripadvisorin avulla ja löydettiinkin yksi. Palvelu oli erinomaista vaikkei tarjoilija juurikaan englantia puhunut, mutta seinillä tuijottavat aidot härän päät vähän häiritsivät ruokailua :D New Jerseystä kotoisin oleva nainen halusi välttämättä jokaisen täällä vietettynä päivänään käydä Plaza de España:ssa, joten päivä päättyikin sinne. Ei ehditty kauaa fiilistellä öistä upeaa maisemaa kun vartija rupesi huutelemaan "Close to the Park" joka luonnollisesti tarkoitti espanjanenglannilla että puisto on suljettu. Tätä jaksettiin naureskella vielä seuraavanakin päivänä sillä samalla kaavalla oli yhden tapasbaarinkin menun annokset käännetty englanniksi.






Tiistaina kävimme Sevillan toisessa UNESCO:n maailmanperintökohteessa, kuninkaallisessa palatsissa Real Alcázarissa. Otimme ostimme pääsylipun lisäksi audiotourin, jossa saimme radiopuhelimen tapaisen puikon käteemme ja sitä kautta saimme kuunnella paikan historiasta. Palatsi on edelleen kuninkaallisen perheen käytössä, kun he vierailevat Sevillassa. Lisämaksua vastaan voi jopa päästä katsomaan kuninkaallisen perheen käytössä olevia huoneita.













Tässä vaiheessa reissua alkoi jo tosissaan riepomaan se, ettei ollut kameraa mukana. Kännykkä on varusteltu suhteellisen hyvällä kameralla mutta muisti tuppaa loppumaan jatkuvasti. Ehkä tästä kuitenkin selvitään!!

Huikean palatsikokemuksen jälkeen vuorossa oli pyöräretki Triana-nimiseen kaupunginosaan ja joen vartta pitkin taas Plaza de Españaan tutkimaan paremmin järkyttävän isoa puistoa ja ottamaan tyypillisiä turistikuvia. Olen aika varma että käyn Plaza de Españassa vielä muutamia kertoja tutkimassa sitä paremmin ja paremmalla ajalla.
Seuraavaksi tiputettiin vuokrapyörät hostellille ja lähdettiin kiireellä Sevillan Flamenco-museoon, jonne olimme varanneet liput aikaisemmin. Museo oli hieman pettymys, mutta show kompensoi sitäkin. Tila oli pieni ja intiimi, istuimme todella lähekkäin tuoleilla todella lähellä lavaa, joka oli korotettu. Lavalla olivat nais- ja miestanssija sekä kitaristi ja laulaja. En ole ikinä ymmärtänyt flamencon ideaa enkä oikeastaan vieläkään, mutta pidin sen intensiivisyydestä ja se nostatti monenlaisia tunteita pintaan pitkin esitystä. 


Tortilla de patatas









Näiden kahden vapaapäivän aikana ehdin nähdä ja tehdä ne kaikki tärkeimmät asiat, jotka täällä vieraillessa kannattaa tehdä. Sevillassa on kuitenkin paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, joten tämä jos mikä on erinomainen paikka kaupunkilomalle. Sää on ollut upea näiden kahden viikon aikana ja sitähän sanotaan ettei Sevillassa ikinä sada... katsotaan ja kuullaan seuraavassa postauksessa.